Raatamalla minä rauhan tein
Viisaita sanojani pelkään nyt
Sillä kohtalo voi olla taipumaton
Minä ryntään hillitsemään
Ajurin ruoskaa kuitenkin

Lapseni nauru niin hauras on
Kun kesäillassa kuulen sen
Mutta raskas on taivas ja pilviä nään
Ryntään hillitsemään
Ajurin ruoskaa kuitenkin

Sen yhdellä iskulla ottaa voi
Mikä sydämeen ilon ja riemun toi
Minä nostinko päätäni liikaakin
Minä ryntään hillitsemään
Ajurin ruoskaa kuitenkin

En tahtoisi yöhön tarrautua
Kun onnesta kerran unta näin
Mutta kohtalo voi olla taipumaton
Minä ryntään hillitsemään
Ajurin ruoskaa kuitenkin

Kun aurinko tietäni lämmittää
Minä väreenä jäisenä tunnen sen
Tätä ansaitse en, ja se viedään pois
Enkä pysty hillitsemään
Ajurin ruoskaa kuitenkaan