Koivun huminaa
Kuulen kun toukokuussa
Nurmella makaan
Jokaisen kevätlaulun
Osaan ulkoa
Ja yksin laulan
Kotiinpäin kun kuljen

Milloin huomasin
Sä tartuit käteen
Jota tuskin ojensin
Ja pian toinen siinä
Vierellä makaa
Etsii siitä samaa
Pientä neliapilaa
Sen antaa lyhyt kesä

Sinuun minä jään
Me pilvien patsaita vain jäljennetään
Mutta ne muttuu
Katoaa niin nopeaa
Ja piirustukset jäävät kesken
Niin kuin mekin ilmaan piirrytään

Sinuun minä jään
Sinuun minä jään
Kun kevät lauluja
Ei lauleta enää
Sitten kun kuivuneet
On juhlaseppeleet
Pöydät on siivottu
Ja vieraat menneet

Koitan kiiruhtaa
Pilvien patsaat jälleen
Muuttaa muotoaan
On vielä hoitamatta
Monta asiaa
Mutta miksi en voi
Muistaa ainoatakaan

Sä teitkin maailmasta
Kauniimman elää
Nään taivalla
Kun putoo tähti pimeään
Jos mekin kerran täältä
Samoin kadotaan
Kuin tähdenlennot avaruuteen
Sinua en aio unohtaa

Sinuun minä jään
Sinuun minä jään